Psykiatri Liisa Pankola
Valmistuin lääkäriksi vuonna -82 ja aloitin erikoistumisen psykiatriaan vuonna -99, erikoislääkärin pätevyyden sain vuonna 2005. Töissä olen ollut valmistumiseni jälkeen Helsingin kaupungilla, Auroran sairaalassa osastonlääkärin virassa, Nurmijärven psykiatrisella pkl:lla mielialahäirö- sekä psykoosipuolella, ja myös vuoden nuorten psykiatrisella pkl:lla. Järvenpään psykiatrisella poliklinikalla olin lyhen ajan ja Harjavallan psykiatrisella poliklinikalla puoli vuotta. Päivystyskeikkaa tein jossain vaiheessa Tammiharjun sairaalassa. Yksityisen vastaanoton aloitin vuonna 2009, vielä tehdessäni töitä Nurmijärvelle. Siirryttyäni päätoimisesti yksityislääkäriksi, olen pitänyt vastaanottoa useassa lääkärikeskuksessa. Suurin osa potilaistani on työterveyspotilaita, yleisimmät diagnoosi vastaanotollani ovat masennus ja ahdistus, valtaosa potilaistani on tunnollisia, ahkeria, itselleen ankaria ja uupuneita.
Olen opiskellut suggestoterapeutiksi (rentoutus ja hypnoosi) SHY:ssä -98-2000, Kuvataideterapeutin opinnot täydennyskoulutuskeskuksessa -99-2003 välillä. Traumaterapian EMDR I ja II – koulutukset erikoistumiseni aikana, samoin IPT (interpersonaalinen psykoterapia)-koulutus, KAT (kognitiivisanalyyttinen)-koulutus, ratkaisukeskeinen lyhyt psykoterapiakoulutus ja sairaalalääkärien kaksivuotisen psykoterapeuttikoulutuksen erikoistumiseni loppuvaiheessa, tämä sisälsi työnohjaukset lyhyessä psykodynaamisessa terapiassa ja kognitiivisessa psykoterapiassa.
Olen APAn (Amerikan psykiatriyhdistyksen) kansainvälinen jäsen, ja käyn myös APAn koulutuksissa kerran vuodessa.
Miten hoidan...
Ensikäynti vastaanotollani
Suurimmalta osin ajasta kuluu esitietojen kartoitukseen, poikkeuksia lukuunottamatta, kysyn taustoja ja kirjoitan koneella samaan aikaan, mahdollisimman tarkkaan vastaukset. Pyrin usein käyttämään potilaan omia sanoja, lainausmerkeissä, jos vaan ehdin. Kysyn perheestä, sisaruksista, vanhemmista, mielenterveyshäiriöistä perhetaustassa, potilaan fyysisistä sairauksista, tarkistan onko kilpirauhasarvot katsottu viime vuosina, kysyn alkoholinkäytöstä, päihteistä, liikunnasta. Myös koulutuksesta ja työstä ja työn vaikutuksesta vointiin, parisuhteesta, onko kuormittava vati kuormitusta helpottava, poikkeamista elämässä, joilla saattaisi olla merkitystä, sekä lopulta potilaan psykiatrisesta historiasta. Pyrin jättämään aikaa nykyisen voinnin kartoitukseen, mitkä ovat mielialat, onko ahdistuneisuutta, univaikeuksia ym
Hyvin tehty taustan selvitys ja kirjaus, antaa jo viitteitä ymmärtää ongelmaa, ja on suureksi avuksi jos lausuntoja tarvitaan. Ensikäynnin loppua kohden kysyn potilaan toiveista, ajatuksista liittyen hoitoihin yleensä ja pyydän potilasta miettimään mikä estäisi lääkityksen käyttöä mikäli tästä saattaisi olla apua, sekä mitä ajatuksia potilaalla on psykoterapioista.
Toinen käynti
Keskustellaan psykiatrisesta hoidosta, tavoitteeni on antaa päivitettyä tietoa hoidoista, niin lääkkeistä kuin terapioista, varsinkin lääkkeisiin usein liittyy ikäviä ennakkoluuloja, netistä tai tuttavapiiristä kuultuja, pyrin päivittämään tiedot nykyhetkeen ja kertomaan mitä itse suosittelen, kunnioittaen potilaan päätöstä. Annan myös tietoa psykoterapioista ja kerron miten potilas voi löytää itselleen sopivan terapeutin ja miltä sivustoilta voi löytää enemmän tietoa.
Kolmas käynti
Monasti menee voinnin arviointiin ja esitietojen täydennykseen, sekä B-lausunnon kirjoitukseen, mikäli terapeutti on jo löytynyt.
Jos potilaan seuranta on jo alkanut perusterveydenhuollossa ja potilas on saanut tietoa ja mahdollisesti jo kokeillutkin tai käyttää lääkitystä, ja terapeutti on katsottu ja psykoterapian aloituksesta sovittu, voidaan jo ensimmäisen käynnin aikana aloittaa B-lausunnon kirjoituksesta.
Mahdollisuuksien ja käytettävissä olevan ajan mukaan, keskustellaan myös potilaan omista tavoitteista psykoterapian suhteen ja myös, mitä kaikkea muuta potilas voi tehdä, ellei halua tai voi aloittaa psykoterapiaa.